11.4.2021 Päivä #4
Päivitykset venyivät, jälkikäteen muistelen näitä, niin jo osa asioista saattaa unohtua. Niin lyhyt on ihmisen muisti, jos ei muistiin erikseen säilö.
Päivä #4 oli keväinen, kaunis ja ulos kutsuva. Olin innostunut jo lähtemään lenkille, pidemmälle sellaiselle, itsekseni. Tai no, itsekseni ja itsekseni, sillä kevään ekat perhoset lentelivät mukana. Olen kuvannut puhelimen kameralla sitruunaperhosten leikkiä ja nokkosperhosen auringonottoa samoihin aikoihin, kun miesystävä oli merkintöjen mukaan hiihtänyt 21 km. Erityistä on myös se, että lämmöt istuivat tiukasti, sillä mittasin lähes kuumetta, kuvataltiointien mukaan noin 37 asteen lukemia.
12.4.2021 Päivä #5
Olen ollut edelleen väsynyt. Kirjoitettujen viestien mukaan olen ottanut tunnin tai jopa pariin otteeseen paritkin päiväunet. Sairauslomaa vielä jäljellä, niin onnistui levon kautta aina tarvittaessa. Levottomana on haavaa seurailtu, näyttääkö paremmalta, vai onko se enemmän turvoksissa, vai mikä on tilanne sen paranemisessa.
Iltalenkiltä palatessa olen kuunnellut, jopa tallentanut, kännykällä linnunlauluiltakonserttia. Kevät tulee, purot pulisee, kun linnut laulelee.
13.4.2021 Päivä #6
On viimeinen sairauslomapäivä! On myös tikinpoiston aika! Kyllä tätä olikin odotettu. Aamulla on aamupuuro maistunut, on myös kahvit juotu. Myös särkylääkettä otettu, varmuuden vuoksi, sillä yhtään kipua en ole halunnut tikkien poiston hetkelle.
Työterveydessä hoitajan luona pelko osoittautuu turhaksi, sillä näpsäkästi hän ne poistaa, ei tunnu kipu, eikä koske. Pyysin kuitenkin varmuuden vuoksi kaulaan lapun, koska jotenkin jännitti alkaako haava erittää jotain, kun tikit pois.
Pienen iltalenkin jälkeen kaulassa hermottaa, tuntui jotain tuikkimisen tyylistä, mitä aina aika ajoin havaittavissa. Haavan huuhtelua suihkussa jatkoin sinnikkäästi. Rupea enemmän korvan puolella, haavan päässä, itseasiassa aika häijysti verraten muuhun haavaan, mikä vaikuttaa paranevan aivan hyvin. Erikoista myös, kun kämmenselässä edelleen oli tumma laikku, ei se niin vaan kadonnut.
Hassua ajatella, miten leikkauksen jälkeinen viikko on mennyt nopeasti. Aamulla oli ihanaa, kun sai nukkua ja myös tarvittaessa ottaa päiväunia. Tai ainakin ottaa rauhallisesti. Sairauslomaa ei ollut yhtään liikaa, vaan varsin nopeasti päivät meni. Vaikka ensin ajattelin, miksi kummassa patin poiston jälkeen kirjoitetaan viikko toipumista, niin kyllä täytyy sanoa, ettei se ollut yhtään liikaa. Välillä oli todella väsynyt olo, välillä reippaampi, hetkittäin siis. Leikkauksesta toipuminen kestää varsin, vaikka ei ollut tuon suurempi operaatio kyseessä. Näin se on ajateltava, että tarkoitus oli tälläkin.
Kommentit
Lähetä kommentti