Näin kevään korvilla herään ajatukseen siitä, miten vuosi on kulunut. Aika on saanut siivet ja se on todella mennyt nopeasti. Aina ei saa päivistä kiinni, saatikka viikoista. Mutta tässä kohtaa hetken pysähdys ja tekstin tuottamista.
Uusia patteja en ole havainnut. Ei ole ollut siis sen kautta aihetta lääkäriin. Olen kokenut, että olen voinut alkuvuoden paremmin kuin vuosi sitten. Huomasin ja tajusin nimittäin jokin aika sitten, etten ole ollut tänä vuonna läheskään niin väsynyt kuin reilu vuosi sitten. Oli ihanaa huomata ja kokea, että olo on parempi!
Toki ja tietenkin minulle on kertynyt "koronakiloja", mutta silti koen olon olevan parempi. Liikuntaa en ole harrastanut niin tosissaan kuin ehkä joskus aiemmin. Siinä voisin tehdä paremmin. Ehkä tässä vielä jotenkin ryhdistäydyn tässä asiassa.
Olen sen ikäinen (tai huom. huom. tulen olemaan _sen_ ikäinen :) ), että sain kutsun osallistua terveystarkastukseen ja sitä edeltäviin labratutkimuksiin. Tietenkin tartuin tarjottuun mahdollisuuteen. Ensin sain vastattavaksi taustakysymyksiä. Näissä esille nousi uniasiat (nukun liian vähän ja ajoittain vähän huonosti), myös näköön liittyvät seikat (ilmeisesti tarvitsisin erikseen päätelaseja) sekä jo aiemmin mainittu paino. Painoindeksini mukaan olen lievästi ylipainoinen. Se ei tietenkään ole hyvä asia, mutta ei mielestäni kerro ihan koko totuutta.
Siksi en halua nyt alkaa itseäni laihduttaa jonkun nopean dieetin tai vastaavan kautta. Luulen, että kun saan tunteeni ja mieleni samalle taajuudelle, niin painoasiat tulevat sivutuotteena ns. normalisoitumaan tai edes vähän laskemaan, mikä tietenkin voisi olla tavoiteltava asia. Minä olin lapsena todella huono syömään, mutta näin "isompana tyttönä" syön kyllä ja mielestäni aika hyvin. Olettaisin, että määrällisesti enemmän kuin mitä ilmeisimmin tällä hetkellä kulutan. Luullakseni tätä aihetta painoindeksi tulemme nyt labrakäyntiä seuraavan hoitajakäynnin aikana sivuamaan.
Kävin viime viikolla 12 tuntia yön yli paastottuani labrakokeissa. Tulokset sain jo viikonlopuksi. Niiden tuloksien kautta sain vahvistusta aiemmin mainisemalleni kokemukselleni, että voin ja jaksan paremmin. Siellä oli kaikki mitatut nätisti viitearvoissa. Yksi poikkeus vahvisti tämän säännön. Kokonaiskolesteroli, Kokonaiskolesteroliarvo oli labratuloksissa se ainoa, mikä oli "punaisena". Tässä kokonaisuudessa saan vähän anteeksi hyvän kolesterolin arvoni kautta. Ehkä tätäkin asiaa hoitajan kanssa ensi viikon käynnillä sivutaan...
Olen koko vuoden opetellut itsemyötätuntoa ja armollisuutta itselleni. Tähän mielestäni liittyy myös tämä painoasia ja siihen liittyvä kulutus eli liikunta. Olen pääasiassa liikunnassa mennyt nautinnon, kuin rasituksen kautta. Eli teen kotona venytyksiä ja vanutuksia sekä etätöissä jumppaohjelman jumppaa. Nautin paljon myös pitkistä ja rauhallisista kävelylenkeistä ulkona ja luonnossa.
Yllätin kuitenkin itseni muutama viikko sitten ajatellessani pitkästä aikaa hiihtämistä. Kyllä! Hiihtämistä, mistä minulla on harmittavia muistoja kouluvuosilta. Mutta en siis vielä rynnännyt suksikauppaan, vaan ajattelin hetken odottaa tilanteen kehittymistä. Tänään, keväisenä ja aurinkoisen lämpimänä keskiviikkona, taitaa tilanne ottaa kehittyäkseen tulevan hiihtokauden. Takapihalla lumet on toden totta huvenneet huomattavasti ihan vajaan viikon aikana. Kevät on kuitenkin keikkunut hitaammin, kuin vuosi sitten.
Mutta tuosta itsemyötätunnosta ja armollisuudesta. Olen myös ottanut itselleni hitautta ja tekemisen tai tekemättömyyden vapautta. Jos ei jokin asia tunnu hyvältä tai sillä hetkellä olennaiselta, voin antaa asian olla ja keskittyä siihen, mikä tuntuu siihen hetkeen sopivalta. Tämän mielen rauhoittamisen kautta olen myös havainnut itsessäni uusia juttuja ja asioita. Herännyt siihen, mikä on oikeasti tärkeää. Näistä jutuista ehkä lisää toiste.
Mutta tähän vielä lisäten, että joinain päivinä ja hetkinä saan paljon aikaan, kun innostun ja asiat johtavat toiseen tai joskus jopa viidenteen. Jonain päivänä voin vaan upota lukemaan tai tekemään käsityötä. Toisissa hetkissä on mahtavaa ottaa pienet päiväunet, tai ainakin hetki maata hiljaa paikallaan. Kun töissä on alkuvuoden ollut hösistä ja kalenteri kokolailla kiinni, niin nämä ovat todella tarpeellisia juttuja itselleni. Olen myös havainnut itsessäni tarvetta ilmaista itseäni, tehdä itseäni ja ajatuksiani näkyväksi. Tähän kohtaan kirjoittaminen olisi itselleni tärkeää, mutta se on ollut haasteellista. Olenkin nyt alkuviikosta pohdiskellut, mistä aiheesta voisin jatkaa esim. blogin kirjoittamista.
Maailmassa on korostuneet lyhyet ja ytimekkäät päivitykset. Olen itse henkilökohtaisesti huolissani ihmisten luku- ja kirjoitustaidosta tai oikeastaan näiden hiipumisesta. Itsekin huomaan kirjoitustaidon rapistuvan ihan suoraan syystä, kun en kirjoita. Siksikään en haluaisi alkaa esim. instagramin puolella julkaisemaan kuvia, vaikka nautinkin kauniiden kuvien ottamisesta ja katsomisesta.
Kirjoittaminen on ehkä kuitenkin enemmän minun juttuni. Pitäisikö uudelleen aloittaa perinteinen kirjeenvaihto, vai ehkä tänä päivänä sähköpostiviestien vaihto. Vai vaatisiko kirjoittamisen elvyttäminen kuitenkin uuden blogin perustamisen, jos näin. Pohdintaa myös, olisiko tämä blogger edelleen tässä kohtaa toimiva alusta, vai pitäisikö asiaa tehdä laajemmin jonkun toisen alustan kautta. Mikä tai mistä aiheesta / aiheista kirjoittaisin. Näitä pitää vielä hetki ihmetellä itsekseen. Ehkä siis vielä kuulette minusta. Ehkä. :)
Kommentit
Lähetä kommentti