Ohuessa langassa

 Päivä #1 Ekaa yötä varten olin yöpöydälle varannut vesilasin keralla särkylääkettä, niin ettei tarvitse lähteä unitokkurassa niitä hakemaan mistään, vaan tarvittaessa ovat heti saatavilla, ihan siinä käden ulottuvilla. Joskus kahden pintaan olinkin ne napannut.  Leikkausta seuraavan päivän aamuna havahduin hetkeä ennen päivän valkenemista. Kuuntelin hetken paikallaan maaten kuulostellen tuntemuksiani, käytännössä lähes hiljaisuutta, kunnes havaitsin vierestäni tuhinaa. Hyvä, että miesystävä nukkuu ehdin ajatella, kunnes sitten aamu voitti yön, aamun valkeus, hetki ennen auringonnousua saapui ja samalla hetkellä linnut alkoivat vimmatusti laulaa. Muistan hetken elävästi ja samalla koin vahvasti olevani elossa, vaikkakin ehkä vielä jossain lääketokkurassa tai ainakin puoliksi unessa. Mene ja tiedä, hetken olin hereillä, kunnes nukahdin uudelleen. Myöhemmin aamulla sain herätyksen puurolle ja kahville.  Aamupalan syötyäni siirryin edelleen pötköttämään miesystävän sohvaa. A...

Pääsiäinen on jo vietetty. Yksi pyhien jälkeinen arkinen työpäiväkin takana. Sitten se tulee, leikkauspäivä. Aamulla kello soi ensimmäisen kerran klo 4:35. Varmistusherätys klo 4:45. Olisihan sitä unta pidempäänkin voinut olla, kuin vajaa viisi tuntia. Yllättävän pirteä kuitenkin mielestäni olen tilanteeseen nähden.  Avaan radion ja pesen hampaat. Syödä ei ole enää voinut eilisen illan jälkeen. Juodakaan ei saa enää viiden jälkeen. Hammaspesulla siis vain vähän huuhtelen suuta, enkä juo lasillista, jopa kahta, vettä kuten yleensä teen aamuisin ensimmäiseksi. Sitten pienen hetken pakkailen varusteita "toipilaslomanviettoa" varten ennenkuin painun suihkuun. Toipilaaksi on tarkoitus matkustaa miesystävän luo, jossa hän saa vahtia, passata ja paapia minua Kotkasta kotiututumisen jälkeen.  Suihkuttelen ehkä pidempään, mitä olisi tarvis, mutta kun ei ollut vielä kiire. Sen jälkeen perusrasvailut ja edellisiltana esiin kaivettujen löysien ja mukavien vaatteiden pukeminen. Pari kerta...

Löydän muutaman päivän Kotkan ensimmäisen reissun jälkeen Omakanta.fi-sivustoa selatessani merkintöjä, kuten mm. potilaskertomuksen pvm:llä 19.3. Sinne on KOKS:in sisätautien poliklinikan erikoislääkäri kirjannut potilaskertomukseni, mikä sisältää hoidon toteutus-suunnitelman, diagnoosin ja väliarvion tilanteestani. Siinä ohjataan alkuperäinen työterveydessä kirjattu lähetteeni arvioitavaksi KNK-poliklinikalle kliinisen arvion tekemiseksi ja mahdollista kudosnäytteenottoa (ensisijaisesti kokonaista imusolmuketta). Samalla pyydetään ilmoittamaan näyte lymfoomameeting'iin. Jos näytteessä todetaan hematolymfaattista maligniteettia, luvataan jatkohoito järjestyvän hematologian kautta.  Samalla löydän muiden tapahtumien alta myös 7.4. päiväyksellä olevan kirjauksen ja siinä tulee vastaan sana Toiko-yksikkö. Näinköhän se tarkoittaisi sitä, että olisin jo heti pääsiäisen jälkeen leikkauspöydällä. Näillä fiiliksillä saapuu palmusunnuntai.  Pääsiäisviikolla saapuu jo itse kutsukin oper...

Kohtuullisten yöunien jälkeen on edessä odotettu ja jännitetty päivä. Aamulla on pakkasta ja auto jäässä. Se saa sulatella aamupuuron ja kahvin ajan. Vähän reilussa tunnissa olen valmis matkaan, oman alueemme keskussairaalaan. Miesystävä lähtee kuskiksi sekä henkiseksi tueksi ja kuuleviksi korviksi mukaan.  Ajomatkaa on noin tunti. Sinä aikana maisemat vilahtavat ja luonto näyttää pykälän verran olevan lähempänä kevättä. Kotkan kylttejä nähdessäni jännitykseni kohoaa ja myös sairaalareissuja kohtaan kokemani inhoväristykset lisääntyvät. Olen aina ahdistunut Kotkaa lähestyessäni, on syy siellä käyntiin mikä tahansa, merenrannaan kauniit maisemat, tai sairaalareissu. Auto löytyy perillä helposti parkkiin, itse sairaalarakennus on aivan erinäköinen kuin edellisellä kerralla käydessä. Laajennus ja uudistusremontti on vaikuttaneet julkisivuun nostattavasti. Päivystyksen sisäänkäynti on uutukainen, mutta me maskit viritettyämme suuntaamme kohti pääovea, tai ainakin sinnepäin olemme opast...

Työpäivä on alkanut jo aamulla reippaana. Aamupäivän teemana on kehityskeskustelu esimiehen kanssa. Sivutaan aihetta jaksaminen. Olin ajatellutkin, että sitä sivutaan, kerron, että jaksaminen on hyvä, pidän työstäni ja uusista haasteista. Sanon myös, etätyön sopivan itselleni yllättävän hyvin. Loppupuolella keskustelua tulee puheeksi omat asiat, jolloin otan esille aiheen lomat. Varmistelen, että on ok lomaparini kanssa yksi viikko pidellä päällekkäin. Sitten tuon esille sen, ettei tässä nyt lomia ole juuri pidettykään, että nyt voi piankin tulla tarve yhdelle lomapäivälle, hyvinkin nopealla reagoinnilla ensi tai viimeistään seuraavalla viikolla. Että onko ok, että sitten vain ilmoitan, vaikka edellisenä päivänä. Esimies sanoo asian ja lomapäivän järjestyvän kyllä, että ainahan silloin tällöin tällaisia tilanteita tulee. Samalla vielä keskustellaan aiemmin keskustelussamme olleesta opintovapaasta. Sekin voisi olla mahdollinen, jos kyse on tosiaan noin viikosta. Esimies ehdottaa laittam...