Olipas nopeaa, ehdin ajatella, kun työterveyden käyntiä seuraavana päivänä puhelimeni jo piippaa labrojen tuloksien valmistuneen. Kahvitauko sitten kuluukin tuloksia lukien. Epäuskoisena tuijotan tietokoneen ruutua.
Veriarvot yllättävät, ne on aikalailla paremmalla tolalla, kuin uskoinkaan. Luulin, että ne olisivat laskeneet enemmän kuin mitä tulokset nyt näyttävät. Hemoglobiini 131, oikeastiko, minulla. Hematokriittikin 41,8, jopa nyt jotakin. Ne siis on olleet huomattavan paljon pienemmät kuin nyt. Siis noin viitisen vuotta sitten, kun piti ottaa rautakuuri tai kaksikin, että saatiin arvot nousemaan. Ferritiini kuitenkin edelleen liian alhainen (32,3), eli antaa ymmärtää, ettei rauta halua minuun imeytyä. Sen arvo kuitenkin parempi, kuin puolitoista vuotta sitten elämäni ensimmäisellä mittauksella. Sitä eivät lääkärit tunnu ottavan tosissaan, ne suhtautuvat kovin ristiriitaisesti tähän nykyisin paljon puhuttavaan arvoon. Näin on ollut usein kilpirauhasasoidenkin kanssa. Ferritiinin alhaisten arvojen kohdalla puhutaan usein mm. väsymyksestä, aloitekyvyttömyydestä, iho-oireista... Sellaista, eli näitä kaikkia kuvattuja se on vähän itselläni välillä ollut, menneen talvenkin aikana. Näin oman kokemuksen kautta sanon, että edelleen haluan jatkossa ferritiiniarvojani kriittisesti seurata.
No entäs sitten tulehdusarvot, CRP lukemassa 2,22. Senkkatulos 12. Viitteissä siis ihan nämäkin. Leukkareiden kohdalla ollut aiemmilla mittauksilla sangen vakaata, mutta nyt sen lukuarvo kohonnut, 6,8, silti viitteissä sekin, edelleen.
Mitähän kilppariarvot sitten sanoo... Vapaa tyroksiini (S-T4-V), laskenut (11,12), kuten vähän pelkäsin, nyt ollaan jo lähempänä alaviitettä kuin viimeksi. Kilpirauhashormoni (S-TSH) näyttää kohonneen, nyt 2,90. Viitteissä siis, mutta kohonnut. Minä olisin näiden perusteella jo valmis harkitsemaan uudelleen kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkityksen aloittamista pienellä annostuksella, kuten 9 vuotta sitten tehtiin silloisen työterveyslääkärin ohjauksella.
Mitäs kuuluu minun pikkuisille punasoluilleni. Kaikki niihin liittyvät arvot näyttävät olevan nekin viitteissä. Trombosyytit vähän korkeammat, sitten viime kerran nyt 327 tulostaululla. Selityskentässä lukee että suurentuneet arvot ovat mahdollisia raudanpuutteen, tulehdustaudin tai runsaan verenvuoden yhteydessä. Onkohan nenäverenvuotoni, mitä viime aikoina on ollut syypää? Ainoastaan punasolujen keskimääräinen hemoglobiinin konsentra, eli E-MCHC, on ollut jo useamman viimeisimmän mittauksen tuloksena alle viitteiden, nytkin 313 tällä mittauskerralla. En pysty sanoa, mikä sen aiheuttaa, pieniä kooltaan minun pienet punasolut kait.
Ei näiden minun labratuloksieni puitteissa kait voi ajatella, että elämäni ihan raiteiltaan olisi. Kai? Tai? Vai? - Lääkäri soittaa vasta viikon päästä. Koko viikko vielä odoteltava. Patologi tutkii neulanäytteen ensin. Minun näytettäni. Patologi. Vieläkin vähän tuntuu epätodelliselta ja vieraalta tuo ajatus. Muutamalle ystävälleni miesystävän lisäksi olen tämän vallitsevan asianlaidan avautunut. Ei vielä vaan ole halunnut, eikä pystynyt... - Kaikki aikanaan.
Kommentit
Lähetä kommentti