Siirry pääsisältöön

28.2.2021 "Mikä tää on?"

 Se oli alkuiltaa, tai myöhäistä iltapäivää. Oli tarkoitus alkaa syömään. Joku kumma kutina, tai pieni kihelmöinti kaulalla sai hieromaan kaulan vasempaa puolta, solisluun yläpuolelta. Siihen sormet nappasi, mitä löysivätkään. - Mikäs tämä on, kummastuin. Kokeilin uudelleen, enkä heti löytänyt. Mutta sitten tunsin. - Kyllä. Joku kohouma, Patti. Kyllä, niin on. Vaistomaisesti kokeilin toiselta puolelta kaulaa. - Ei. Siellä ei tunnu vastaavaa. Piti kuitenkin varmistella ja vielä etsiä vasemmalta puolelta uudelleen. Nyt sormet jo löysivät helpommin. Siinä se on, ihan selvästi. Mutta kuitenkin epäuskoisena ja yllättyneenä kysyin myös miesystävältäni. Voitko katsoa, onko tää joku patti. 


Hän tunnusteli ja löysi saman patin, kysyi onko se kipeä, sattuuko. En osannut sanoa, mitä tuntui, ehkä vähän arkuutta. Sitten hänen sormensa hakivat myös toista puolta, onko siellä samanlaista. Eivät hänenkään sormensa löytäneet, vaan hakeutuivat uudelleen vasenta puolta tunnustelemaan. Kyllä, täällä on joku patti. "Mikä tää on?" - No en tiedä. "Onko se kauan ollut siinä?" - No en tiedä, just löysin. "Soitat kyllä heti huomenna ja tilaat lääkärin ja vaadit, että se pitää tutkia, etkä hyväksy mitään puolittaisia selityksiä." tuli selkeä ohje, tai suorastaan jämäkkä määräys. 


Ja niin me aloimme syödä. Olin ehkä tavallista hiljaisempi, hämmentyneempi. Outoja asioita pyrki mielen päälle. - Onko se imusolmuke? Aina ne lääkärit on flunssa- yms. taudeissa tunnustelleet ja hämmästelleet kun imusolmukkeet kaulallani on kuin vähän turvoksissa. - Voiko se olla joku rasvapatti? Ei se nyt tuntunut sellaiselta. Vai miltä rasvapatin tulisi tuntua? En tiedä. - Jos et tiedä, älä ajattele. Ainakaan pahinta. Parempi se on tutkia. Sittenhän tuon tietää. 


Illemmalla katsoimme jotain tallennusta digiboksilta. Enkä enää edes muista mitä katsoimme. Samaan aikaan taisin jo guuglata kaikenlaisia tyyliin #patti kaulalla #imusolmuke #rasvapatti. Ei sitä näköjään voi olla tekemättäkään. Tiedonjano on ehtymätön, kun pienesti säikähtää.


Vielä keskustelua iltateellä ja patin tunnustelua yhdessä. Joo, tuli sieltä sitten mitä tahansa, tai tulee mitä tulee, mutta ensin selvitetään ja tutkitaan, niin yhdessä asia hoidetaan kuntoon, vakuuttaa miesystävä ja muistuttaa samasta ennen nukkumaanmenoa. - Ei pidä pelätä pahinta. Yritän itsekin ajatella ja uni tulee silmään kuitenkin, vaikka ajattelen, että näinköhän nukun. Maanantain vastaiset yöt on yleensä mitä on, niin oli sekin yö, mutta ei siis tavanomaista resuisempi.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

11.4. - 13.4.2021 Sairausloman loppu, päivät #4 - #6

 11.4.2021 Päivä  #4 Päivitykset venyivät, jälkikäteen muistelen näitä, niin jo osa asioista saattaa unohtua. Niin lyhyt on ihmisen muisti, jos ei muistiin erikseen säilö.  Päivä #4 oli keväinen, kaunis ja ulos kutsuva. Olin innostunut jo lähtemään lenkille, pidemmälle sellaiselle, itsekseni. Tai no, itsekseni ja itsekseni, sillä kevään ekat perhoset lentelivät mukana. Olen kuvannut puhelimen kameralla sitruunaperhosten leikkiä ja nokkosperhosen auringonottoa samoihin aikoihin, kun miesystävä oli merkintöjen mukaan hiihtänyt 21 km. Erityistä on myös se, että lämmöt istuivat tiukasti, sillä mittasin lähes kuumetta, kuvataltiointien mukaan noin 37 asteen lukemia.  12.4.2021 Päivä #5 Olen ollut edelleen väsynyt. Kirjoitettujen viestien mukaan olen ottanut tunnin tai jopa pariin otteeseen paritkin päiväunet. Sairauslomaa vielä jäljellä, niin onnistui levon kautta aina tarvittaessa. Levottomana on haavaa seurailtu, näyttääkö paremmalta, vai onko se enemmän turvoksissa, va...

26.3.-1.4.2021 Hiljaista viikkoa elellen, mutta vauhdikkaasti valmistautuen leikkaukseen

Löydän muutaman päivän Kotkan ensimmäisen reissun jälkeen Omakanta.fi-sivustoa selatessani merkintöjä, kuten mm. potilaskertomuksen pvm:llä 19.3. Sinne on KOKS:in sisätautien poliklinikan erikoislääkäri kirjannut potilaskertomukseni, mikä sisältää hoidon toteutus-suunnitelman, diagnoosin ja väliarvion tilanteestani. Siinä ohjataan alkuperäinen työterveydessä kirjattu lähetteeni arvioitavaksi KNK-poliklinikalle kliinisen arvion tekemiseksi ja mahdollista kudosnäytteenottoa (ensisijaisesti kokonaista imusolmuketta). Samalla pyydetään ilmoittamaan näyte lymfoomameeting'iin. Jos näytteessä todetaan hematolymfaattista maligniteettia, luvataan jatkohoito järjestyvän hematologian kautta.  Samalla löydän muiden tapahtumien alta myös 7.4. päiväyksellä olevan kirjauksen ja siinä tulee vastaan sana Toiko-yksikkö. Näinköhän se tarkoittaisi sitä, että olisin jo heti pääsiäisen jälkeen leikkauspöydällä. Näillä fiiliksillä saapuu palmusunnuntai.  Pääsiäisviikolla saapuu jo itse kutsukin oper...

13.4.2022 Elämä jatkuu

Näin kevään korvilla herään ajatukseen siitä, miten vuosi on kulunut. Aika on saanut siivet ja se on todella mennyt nopeasti. Aina ei saa päivistä kiinni, saatikka viikoista. Mutta tässä kohtaa hetken pysähdys ja tekstin tuottamista. Uusia patteja en ole havainnut. Ei ole ollut siis sen kautta aihetta lääkäriin. Olen kokenut, että olen voinut alkuvuoden paremmin kuin vuosi sitten. Huomasin ja tajusin nimittäin jokin aika sitten, etten ole ollut tänä vuonna läheskään niin väsynyt kuin reilu vuosi sitten. Oli ihanaa huomata ja kokea, että olo on parempi! Toki ja tietenkin minulle on kertynyt "koronakiloja", mutta silti koen olon olevan parempi. Liikuntaa en ole harrastanut niin tosissaan kuin ehkä joskus aiemmin. Siinä voisin tehdä paremmin. Ehkä tässä vielä jotenkin ryhdistäydyn tässä asiassa.  Olen sen ikäinen (tai huom. huom. tulen olemaan _sen_ ikäinen :) ), että sain kutsun osallistua terveystarkastukseen ja sitä edeltäviin labratutkimuksiin. Tietenkin tartuin tarjottuun ...