19.3.2021 Kutsu Kotkaan tulee puhelimitse

Työpäivä on alkanut jo aamulla reippaana. Aamupäivän teemana on kehityskeskustelu esimiehen kanssa. Sivutaan aihetta jaksaminen. Olin ajatellutkin, että sitä sivutaan, kerron, että jaksaminen on hyvä, pidän työstäni ja uusista haasteista. Sanon myös, etätyön sopivan itselleni yllättävän hyvin. Loppupuolella keskustelua tulee puheeksi omat asiat, jolloin otan esille aiheen lomat. Varmistelen, että on ok lomaparini kanssa yksi viikko pidellä päällekkäin. Sitten tuon esille sen, ettei tässä nyt lomia ole juuri pidettykään, että nyt voi piankin tulla tarve yhdelle lomapäivälle, hyvinkin nopealla reagoinnilla ensi tai viimeistään seuraavalla viikolla. Että onko ok, että sitten vain ilmoitan, vaikka edellisenä päivänä. Esimies sanoo asian ja lomapäivän järjestyvän kyllä, että ainahan silloin tällöin tällaisia tilanteita tulee. Samalla vielä keskustellaan aiemmin keskustelussamme olleesta opintovapaasta. Sekin voisi olla mahdollinen, jos kyse on tosiaan noin viikosta. Esimies ehdottaa laittamaan hakemuksen. Kehityskeskustelun jälkeen mieli on keveämpi. Sehän meni mukavissa merkeissä. Sanoisin, että esimiehellekin jäi hyvä mieli.

 

Puolen päivän aikaan lounastauolla puhelin soi. Nopea vilkaisu, näyttää viralliselta numerolta. Vastaan koko nimelläni. Soittaja esittäytyy Kotkan keskussairaalan hoitajaksi. Kertoo, että ovat saaneet työterveydestä minua koskevan lähetteen ja hän on nyt kutsumassa minua Kotkaan ensi viikolla tiistaina.

 

”Kutsu on korva- nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle tiistaina 23.3. Onnistuisiko jo aamulla tulla?”, kysyy hoitaja ystävällisesti. Vastaan hymyä äänessäni, että täytyyhän se onnistua ja sopia, kun näin ystävällisesti kutsutaan. Että mitäs aikaa kalenteriini piirtäisin, mitä ehdotetaan. Hoitajaa hymyilyttää myös ja kysyy, että käykö jo heti klo 9 tai sitten klo 9:30. – Tuumaan hetken mielessäni: Miesystävä, armoitettu kuljettajani, tulee hiihtolomareissultaan su-ma yönä ja on varmaan edelleen reissuväsynyt. Sitten vastaan hoitajalle, että jos otan sen myöhemmän ajan klo 9:30. Varmistan vielä, että oliko kyseessä tosiaan knk-poli.

 

Hän vahvistaa ajan, ja sen, että on tosiaan knk-polille. Lisäksi antaa minulle käyntiin liittyen suuntimia ison ja uudistetun sairaalan poliklinikalle, että löydän perillä perille. Kiitän häntä ohjeista ja soitosta. Suustani putkahtaa myös viikonlopun toivotukset. Hoitaja kiittelee ja toivottelee samaa.

 

Kello on sen verran, että pohjoisessa on varmaan hiihdot menossa. Kyselen whatsappin kautta ystävääni, onko hän lounaalla. Sattuupa olemaan ja pienen viiden minuutin puhelun otamme lounastauoilla tahoillamme. Saan kerrottua, että kutsu tuli jo näinkin pian. Samalla mietimme, että kuinkas tässä näin kävi.  Pikaisesti vielä nakkaan Lapin suuntaan miesystävälle viestin ilmoittaen lähinnä ajan olevan tiedossa ja tulossa heti palattuaan takaisin kotiin, tänne etelään. Laitan myös viestin kummitytön äidille, jolta vastaus tulee minuutissa. On hyvillään, että aika on jo ensi viikolla ja myös iloinen siitä, ettei kutsu ole syöpätauteihin… - No niinpä. Ei siis ainakaan suoraan syöpätauteihin.