Aamulla heräsin työpäivään. Jännitys yllä heti aamusta, tänään pitäisi tulla puhelu Kotkasta lääkäriltä. Siis tietoa mikä on tilanne.
Työtekemiseen keskittyminen aika vaikeaa. Etenkään kun ei tarkemmin tiedä, missä vaiheessa lääkäri ehtii soittaa. Onko se aamupäivä, vai onko se iltapäivä.
Päivä menee lounaaseen asti, eikä soittoa ole tullut. Mutta sitten, ennen iltapäiväkahvihetkeä se tulee, soitto lääkäriltä!
Rauhalliseen tapaansa lääkäri kyselee, miten toipuminen on sujunut. Kertoo viimein uutisen, mitä olen koko päivän jännittyneenä odottanut. Sanoo, että patti ei ollut pahanlaatuinen, se ei ollut lymfoomaa!
Lääkäri sanoo, että varotoimenpiteenä tämä operaatio oli tärkeä tehdä. Sanoo myös, että hänellä oli ajatus, että koska leikkauspäivän aamuna tekemänsä kliinisen tutkimuksen mukaan patti oli pienentynyt, niin jo se hänestä signaloi hyvää. Ja näin todella on, olen terve!
Kyseli myös, että onko mahdollista, että jokin tulehdus olisi tämän aiheuttanut. Kerron atopiastani ja ihovaivoistani, kerron myös, että hammastarkastus voisi omasta mielestäni olla aiheellinen tehdä. Lääkäri myötäilee ja myötäelää tunteissani, mistä en itse ota aivan selvää. On vähän epätodellinen olo.
Rauhallisesti lääkäri vielä lupaa, että jos vuoden sisään tulee vastaavanlaisia oireita tai uusia patteja löytyy, voin suoraan olla yhteydessä Kotkaan sairaalaan. Mutta jos ei vuodessa mitään tule, niin sitten normaalin prosessin mukaan julkisen tai työterveyden kautta. Toivottaa vielä hyvää jatkoa ja hyvää kesää. Yritän itse saada iloa ääneen, kiittää ja toivottaa samaa. Annan myös palautetta, että kaikki on lääkärin kanssa sujunut hyvin ja olen siitä kiitollinen.
Kommentit
Lähetä kommentti